Harvested and burned forests as habitats for polypore fungi
Suominen M. (2018). Harvested and burned forests as habitats for polypore fungi. https://doi.org/10.14214/df.267
Tiivistelmä
Tutkin väitöskirjassani metsien polton ja hakkuun voimakkuuden vaikutusta lahottajasieniin, kääpiin, 10 vuoden aikana polton ja hakkuun jälkeen. Metsien hakkuiden yhteydessä valtaosa puusta korjataan metsistä, ja tämän takia monet kuolleesta puusta riippuvaiset eliölajit ovat uhanalaisia. Lajien elinmahdollisuuksia voidaan parantaa uusien keinojen, kuten hakkuualoille jätettävien säästöpuiden ja metsän hallitun polttamisen avulla, mutta toimenpiteiden merkitystä kääville ei juuri ole tutkittu.
Aineistoni kerättiin samoilta tutkimusalueilta viitenä eri vuotena: 2000, 2003, 2005, 2008 ja 2011. Laaja-alaisessa kokeellisessa asetelmassa oli mukana 24 tutkimusmetsikköä, joissa toteutettiin erilaisia hakkuita, ja joista puolet poltettiin. Käsittelyt toistettiin (replikoitiin) eri metsiköissä. Aineisto sisältää 98 136 kuolleiden puiden mittaustulosta ja 22 150 havaintoa niillä kasvaneista 122 eri kääpälajista.
Työni päähavainnot ovat:
1) Jätettävän säästöpuumäärän on oltava suuri, jotta kääpien monimuotoisuus säilyy hakkuualalla. Havaitsin enemmän kääpiä tutkimusaloilla, joille oli jätetty säästöpuuta 50 m3 ha-1, kuin aloilla, joille säästöpuuta oli jätetty vain 10 m3 ha-1. Hakattujen alojen polttaminen nopeutti säästöpuiden kuolemista ja kaatumista ja monipuolisti kuolleen puuston laatua. Uhanalaisia kääpälajeja löydettiin pääasiassa poltetuilta aloilta, joilla oli enemmän säästöpuita.
2) Hakkuualoilla on paljon erityyppisiä kuolleita puita: vanhaa hakkuuta edeltänyttä maapuuta, kantoja, latvuksia ja kuolleita säästöpuita. Kaikki nämä eri kuolleen puun laadut ovat tärkeitä kääville ja ylläpitävät lajiston monipuolisuutta talousmetsissä. Käsittelyjen vaikutus kääpälajistoon on nähtävissä tavallisesti vasta usean vuoden kuluttua. Erilaiset kuolleet puut lahoavat eri nopeuksilla ja ovat siten kääville sopivia kasvualustoja eri pituisia ajanjaksoja.
3) Metsän polttaminen lisäsi kääpälajien määrää ja monipuolisuutta sekä hakatuilla että hakkaamattomilla tutkimusaloilla. Hakatuissa metsissä poltto lisäsi lajimäärää erityisesti kannoilla.
Väitöskirjani tulokset osoittavat uusia keinoja kuolleesta puusta riippuvaisen lajiston suojelemiseksi suojelualueiden ulkopuolella. Säästöpuiden jättäminen, hakkuutähteiden korjuun välttäminen ja hakkuita edeltävän vanhan lahopuun säästäminen hakkuualoilla ovat erityisen hyviä keinoja monimuotoisuuden kannalta. Kontrolloiduilla metsänpoltoilla voidaan luoda aiempaa monipuolisempi ja myös ajallisesti vaihteleva kuollut puusto käsiteltyihin metsiin.
Avainsanat
lahopuu;
metsäpalo;
säästöpuut;
bioenergia;
boreaaliset metsät;
ennallistamispoltto;
latvukset;
kannot;
vanha maapuu
-
Suominen,
University of Eastern Finland, School of Forest Sciences
Sähköposti
mai.suominen@gmail.com
Julkaistu 3.12.2018
Katselukerrat 4876
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.267 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Heikkala O., Suominen M., Junninen K., Hämäläinen A., Kouki, J. (2014). Effects of retention level and fire on retention tree dynamics in boreal forests. Forest Ecology and Management 328: 193-201.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2014.05.022
Suominen M., Junninen K., Heikkala O., Kouki J. (2015). Combined effects of retention forestry and prescribed burning on polypore fungi. Journal of Applied Ecology 52(4): 1001-1008.
https://doi.org/10.1111/1365-2664.12447
Suominen M., Junninen K. Heikkala O., Kouki, J. (2018). Burning of stumps and slash on clear-cuts enhances polypore diversity on harvested sites. Forest Ecology and Management 414: 47-53.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2018.02.007
Suominen M., Junninen K., Kouki J. Diversity of fungi in harvested forests 10 years after logging and burning: polypore assemblages on different woody substrates. Manuscript.
