Epiphytic lichen diversity in pine-dominated boreal forests: community dynamics in relation to snag dynamics and disturbances
Nirhamo A. (2025). Epiphytic lichen diversity in pine-dominated boreal forests: community dynamics in relation to snag dynamics and disturbances. https://doi.org/10.14214/df.377
Tiivistelmä
Väitöskirjassani tutkin epifyyttisten jäkälien monimuotoisuutta boreaalisten metsien elävillä ja kuolleilla männyillä (Pinus sylvestris). Päätavoitteenani oli tarkastella metsädynamiikan, eritoten pystylahopuudynamiikan ja häiriöiden vaikutusta epifyyttien monimuotoisuuteen. Inventoin jäkäliä luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, sekä kokeellisilla tutkimusaloilla, joissa metsien luontaista dynamiikkaa oltiin jäljitelty metsänhoidossa. Aikasarja, joka kattoi 27t vuotta, osoitti että puun kuolemasta kulunut aika on keskeinen tekijä pystylahopuilla esiintyvien lignikolisten jäkälien alfa- ja betadiversiteetille. Vähintään 90 vuotta kuolleina olleet puut ovat tärkeitä lignikolisten jäkälien monimuotoisuudelle. Mallintaessa talousmetsien pystylahopuun tai tarkalleen ottaen avohakkuiden yhteydessä jätetyistä säästöpuista muodostuneen pystylahopuun kaatuvuutta, talousmetsien pystylahopuu osoittautui pysyvän pystyssä korkeintaan 50 vuotta puun kuolemasta. Täten lahopuun ennallistamisessa on kaksi merkittävää haastetta. Ensinnäkin korkean jäkälämonimuotoisuuden esiintyminen ennallistetulla (pysty)lahopuulla vie useita vuosikymmeniä tai jopa vuosisadan. Vastaavasti havaitsin jäkälien monimuotoisuuden olevan suhteellisen alhaista 20 vuotta sitten ennallistamistarkoituksessa muodostuneella lahopuulla. Toiseksi ennallistaminen ei vaikuta edistävän pitkäkestoisen pystylahopuun muodostumista. Elävien säästöpuiden jäkälien inventoinnit osoittivat, että jäännerakenteet voivat ylläpitää jäkälien monimuotoisuutta paikoissa, joissa on ollut voimakkaita häiriöitä. Latvapalot muuttivat elinympäristörakennetta merkittävästi poistamalla aiemmin saatavilla olleet kasvualustat puuston kuollessa. Ne kuitenkin myös tuottivat uusia kasvualustoja lahopuun muodossa, ja siten epifyyttisten jäkälien lajirikkaus väheni vain niukasti. Tästä huolimatta tuoreeltaan muodostuneella ja yksipuolisella lahopuulla esiintynyt jäkälälajisto oli suhteellisen niukkaa. Pintapaloilla oli samankaltaisia mutta mittakaavaltaan pienempiä vaikutuksia yhteisökoostumukseen kuin latvapaloilla. Luonnondynamiikan jäljittelyn pitäisi olla tehokasta parantamaan epifyyttien monimuotoisuutta talousmetsissä. Keskiössä pitäisi olla monipuolisten kasvualustojen, mutta etenkin vanhojen puiden (tai ”vanhan” lahopuun eli pitkäkestoisen pystylahopuun) saatavuus.
Avainsanat
kelo;
ennallistaminen;
ennallistamispoltto;
vanhat metsä;
säästöpuu
-
Nirhamo,
University of Eastern Finland, Faculty of Science, Forestry and Technology, School of Forest Sciences
https://orcid.org/0000-0002-1487-533X
Sähköposti
aleksi.nirhamo@uef.fi
Julkaistu 11.9.2025
Katselukerrat 3819
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.377 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Nirhamo A, Santos P, Günther M, Kouki J, Aakala T (2025) Time since tree death determines the diversity patterns of lignicolous lichens on standing deadwood. Manuscript.
Nirhamo A, Hämäläinen K, Junninen K, Kouki J (2023) Deadwood on clearcut sites during 20 years after harvests: The effects of tree retention level and prescribed burning. Forest Ecology and Management 545: 121287.
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2023.121287
Nirhamo A, Hämäläinen A, Hämäläinen K, Kouki J (2024) Retention forestry can maintain epiphytic lichens on living pine trees, but provides impoverished habitat for deadwood-associated lichens. Journal of Applied Ecology 61: 2717–2726.
https://doi.org/10.1111/1365-2664.14772
Nirhamo A, Hämäläinen A, Hämäläinen K, Kouki J (2024) The response of epiphytic lichens on living and dead Pinus sylvestris to prescribed fires of varying severity. Forest Ecology and Mamagement 551: 121558.
Lähetä sähköpostiin
