Dissertationes Forestales vol. 2025 no. 377 | 2025

Väitöskirjassani tutkin epifyyttisten jäkälien monimuotoisuutta boreaalisten metsien elävillä ja kuolleilla männyillä (Pinus sylvestris). Päätavoitteenani oli tarkastella metsädynamiikan, eritoten pystylahopuudynamiikan ja häiriöiden vaikutusta epifyyttien monimuotoisuuteen. Inventoin jäkäliä luonnontilaisen kaltaisissa metsissä, sekä kokeellisilla tutkimusaloilla, joissa metsien luontaista dynamiikkaa oltiin jäljitelty metsänhoidossa. Aikasarja, joka kattoi 27t vuotta, osoitti että puun kuolemasta kulunut aika on keskeinen tekijä pystylahopuilla esiintyvien lignikolisten jäkälien alfa- ja betadiversiteetille. Vähintään 90 vuotta kuolleina olleet puut ovat tärkeitä lignikolisten jäkälien monimuotoisuudelle. Mallintaessa talousmetsien pystylahopuun tai tarkalleen ottaen avohakkuiden yhteydessä jätetyistä säästöpuista muodostuneen pystylahopuun kaatuvuutta, talousmetsien pystylahopuu osoittautui pysyvän pystyssä korkeintaan 50 vuotta puun kuolemasta. Täten lahopuun ennallistamisessa on kaksi merkittävää haastetta. Ensinnäkin korkean jäkälämonimuotoisuuden esiintyminen ennallistetulla (pysty)lahopuulla vie useita vuosikymmeniä tai jopa vuosisadan. Vastaavasti havaitsin jäkälien monimuotoisuuden olevan suhteellisen alhaista 20 vuotta sitten ennallistamistarkoituksessa muodostuneella lahopuulla. Toiseksi ennallistaminen ei vaikuta edistävän pitkäkestoisen pystylahopuun muodostumista. Elävien säästöpuiden jäkälien inventoinnit osoittivat, että jäännerakenteet voivat ylläpitää jäkälien monimuotoisuutta paikoissa, joissa on ollut voimakkaita häiriöitä. Latvapalot muuttivat elinympäristörakennetta merkittävästi poistamalla aiemmin saatavilla olleet kasvualustat puuston kuollessa. Ne kuitenkin myös tuottivat uusia kasvualustoja lahopuun muodossa, ja siten epifyyttisten jäkälien lajirikkaus väheni vain niukasti. Tästä huolimatta tuoreeltaan muodostuneella ja yksipuolisella lahopuulla esiintynyt jäkälälajisto oli suhteellisen niukkaa. Pintapaloilla oli samankaltaisia mutta mittakaavaltaan pienempiä vaikutuksia yhteisökoostumukseen kuin latvapaloilla. Luonnondynamiikan jäljittelyn pitäisi olla tehokasta parantamaan epifyyttien monimuotoisuutta talousmetsissä. Keskiössä pitäisi olla monipuolisten kasvualustojen, mutta etenkin vanhojen puiden (tai ”vanhan” lahopuun eli pitkäkestoisen pystylahopuun) saatavuus.

• Nirhamo, University of Eastern Finland, Faculty of Science, Forestry and Technology, School of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0002-1487-533X Sähköposti: aleksi.nirhamo@uef.fi