On the optimal regulation of land use sector climate impacts
Rautiainen A. (2019). On the optimal regulation of land use sector climate impacts. https://doi.org/10.14214/df.274
Tiivistelmä
Maankäyttö vaikuttaa ilmastoon useaa eri kautta. Väitöskirjassa tarkastellaan, kuinka maankäytön ilmastovaikutuksia voidaan ohjata optimaalisesti (eli hyvinvoinnin maksimoivalla tavalla) markkinapohjaisia välineitä (kuten tukia ja veroja) hyödyntäen. Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta ja yhteenvedosta. Kukin osajulkaisuista käsittelee erillistä maankäyttösektorin ilmasto-ohjaukseen liittyvää aihetta.
Ensimmäisessä osajulkaisussa kuvataan kattava biomassan, maaperän ja tuotteiden hiilivarastoja ohjaava politiikka. Erityistä huomiota kiinnitetään maaperän hiilivarastoihin kohdistuvaan ohjaukseen.
Toinen osajulkaisu koskee hakkuutähteiden energiakäytöstä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen ohjausta. Näiden päästöjen haitallisuutta verrataan fossiilisten päästöjen haitallisuuteen. Vertailuun perustuen esitetään, kuinka hakkuutähteiden ja fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidiverot voitaisiin yhdenmukaistaa.
Kolmannessa osajulkaisussa tarkastellaan lisäisyysperiaatteen soveltamista metsien hiilitukiin. Ainoastaan lisäisen hiilenvarastoinnin tukeminen vaikuttaa metsikkötason tarkastelussa onnistuvan kiertoaikaa vääristämättä, jos ohjaus toteutetaan hinnoittelemalla kaikki hiilivuot ja keräämällä ylimääräiset (ei-lisäiset) hiilituet pois verottamalla metsämaata tuottavuuden mukaan. Markkinatasolla näin muotoiltu ohjaus kuitenkin vääristää kiertoaikoja ja maan jakautumista eri käyttöihin. Vääristymät voidaan välttää, jos maan verotus kohdistetaan kaikkeen muuhunkin maankäyttöön metsien ohella.
Neljännessä osajulkaisussa esitellään uusi käsite: säteilypakotteen yhteiskunnallinen rajakustannus (engl. Social Cost of Forcing (SCF)). SCF on säteilypakotteen voimistamisesta aiheutuvan yhteiskunnallisen rajahaitan rahallinen arvo. Se on säteilypakotteen perushinta, jonka avulla voidaan arvottaa erilaisia ilmastoa lämmittäviä tekijöitä (kuten kasvihuonekaasupäästöjä tai metsän albedon lämmittävää tehoa). SCF:iin perustuvat hinnat ovat keskenään johdonmukaisia, joten ne soveltuvat käytettäväksi kustannus-hyötyanalyysissa hiilidioksidinpäästöjen yhteiskunnalliseen kustannukseen perustuvan hinnan rinnalla. Niitä voidaan myös hyödyntää erilaisiin ilmastoa lämmittäviin tekijöihin kohdistuvan ohjauksen yhdenmukaistamiseen.
Yhdessä väitöskirjan neljä osajulkaisua tukevat maankäyttösektorin ilmastopolitiikan suunnittelua.
Avainsanat
ilmastonmuutos;
hiili;
ilmastonmuutoksen hillitseminen;
maankäyttö;
metsä;
ilmastopolitiikka
-
Rautiainen,
University of Helsinki, Department of Forest Sciences
Sähköposti
aapo.rautiainen@luke.fi
Julkaistu 20.5.2019
Katselukerrat 3163
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.274 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Rautiainen A., Lintunen J., Uusivuori J. (2017). Carbon taxation of the land use sector—the economics of soil carbon. Natural Resource Modeling 30(2).
https://doi.org/10.1111/nrm.12126
Rautiainen A., Lintunen J., Uusivuori J. (2018). How harmful is burning logging residues? Adding economics to the emission factors for Nordic tree species. Biomass and Bioenergy 108: 167-177.
https://doi.org/10.1016/j.biombioe.2017.11.010
Tahvonen O., Rautiainen A. (2017). Economics of forest carbon storage and the additionality principle. Resource and Energy Economics 50: 124-134.
https://doi.org/10.1016/j.reseneeco.2017.07.001
Rautiainen A., Lintunen J. (2017). Social cost of forcing: A basis for pricing all forcing agents. Ecological Economics 133: 42-51.
