Animal-vehicle collisions – from knowledge to mitigation
Niemi M. (2016). Animal-vehicle collisions – from knowledge to mitigation. https://doi.org/10.14214/df.213
Tiivistelmä
Laajeneva tieverkko ja kasvavat liikennemäärät aiheuttavat monenlaisia ekologisia ongelmia, joista yksi näkyvimmistä on eläinten liikennekuolleisuus. Samalla liikenneonnettomuudet suurikokoisten nisäkkäiden, erityisesti hirvieläinten, kanssa muodostavat uhkan liikenneturvallisuudelle. Liikenteen ympäristövaikutusten, eläinten tarpeiden ja ihmisen hyvinvoinnin yhteensovittamiseen tarvitaan siksi jatkuvasti uusia ja entistä tehokkaampia ratkaisuja. Tämän väitöskirjatyön ensisijaisena tavoitteena oli lisätä ymmärrystä hirvieläinkolareista ja niiden tapahtumiseen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Lisäksi työssä pohdittiin keinoja eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Työn ensimmäisen osatutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että hirvikannan koko on vuositasolla merkittävin kolarimääriin vaikuttava tekijä. Hirvikolareiden kuukausittainen jakauma vastasi niin ikään ennakkokäsityksiä: pelti rytisee Suomen maanteillä erityisesti syys-lokakuussa ja tätä matalampi onnettomuushuippu ajoittuu alkukesän kuukausille. Kiinnostavasti henkilövahinkoihin johtaneita hirvikolareita tapahtui suhteellisesti eniten kesän kuukausina. Kevään ja alkukesän hirvikolaripiikki on meillä jokavuotinen ilmiö. Toisessa osatutkimuksessa kolareiden tarkemman ajoituksen havaittiin kuitenkin vaihtelevan kevään lämpötilojen mukaan; hirvikolarit tapahtuivat aikaisemmin lämpiminä keväinä. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana kasvukauden alku on aikaistunut, joten samalla kevätkesän kolaripiikki on siirtynyt aikaisemmaksi. Hirvionnettomuuksien lisäksi Suomen teillä tapahtuu joka vuosi tuhansia törmäyksiä pienten hirvieläinten kanssa. Kolmannessa osatutkimuksessa verrattiin samalla alueella elävien hirvieläinlajien liikennekuolleisuutta suhteessa eläinkantojen kokoon. Valkohäntäkauriin (valkohäntäpeura) todettiin kärsivän suhteellisesti suurimmasta liikennekuolleisuudesta. Toiseksi eniten kolaroitiin hirvien kanssa. Metsäkauriin ja täpläkauriin (kuusipeura) kanssa onnettomuuksia tapahtui populaatiokokoon suhteutettuna vähiten. Eläinkolareiden ennaltaehkäisyyn on kehitetty monia erilaisia keinoja. Yhtenä lupaavimmista ratkaisuista pidetään eläinten käyttöön suunniteltuja yli- tai alikulkuja, joilla eläinten tienylitykset ohjataan eri tasoon liikenteen kanssa. Väitöskirjan neljännessä osatutkimuksessa selvisi, että vesistösiltojen yhteyteen jätetyt kuivan maan kaistaleet elin niin sanotut kuivapolut vähensivät tehokkaasti pienten ja keskikokoisten eläinten liikennekuolleisuutta. Väitöskirjatyön tulokset alleviivaavat tarvetta kehittää erilaisia eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisykeinoja. Kehitystyön tueksi tarvitaan paitsi lajikohtaista, myös alueellista tietoa eläinonnettomuuksista ja niihin
Avainsanat
hirvikolari;
peurakolari;
sorkkaeläimet;
liikenneturvallisuus;
eläinten liikennekuolleisuus;
eläinten kulkureittiratkaisut;
kolareiden ennaltaehkäisy
-
Niemi,
University of Helsinki, Department of Forest Sciences
Sähköposti
milla.niemi@helsinki.fi
Julkaistu 18.3.2016
Katselukerrat 9255
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.213 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Niemi M., Rolandsen C.M., Neumann W., Kukko T., Tiilikainen R., Pusenius J., Solberg E.J., Ericsson G. Temporal patterns of moose-vehicle collisions with and without personal injuries. Manuscript.
Niemi M., Tiilikainen R., Nummi P. (2013). Moose-vehicle collisions occur earlier in the summer. Acta Theriologica 58: 341–347.
https://doi.org/10.1007/s13364-013-0151-z
Niemi M., Matala J., Melin M., Eronen V., Järvenpää H. (2015). Traffic mortality of four ungulates in southern Finland. Nature Conservation 11: 13–28.
https://doi.org/10.3897/natureconservation.11.4416
Niemi M., Jääskeläinen N., Nummi P., Mäkelä T., Norrdahl, K. (2014). Dry paths under roads effectively reduce traffic mortality of terrestrial vertebrates. Journal of Environmental Management 144: 51–57.
Lähetä sähköpostiin
