Changes in forest landscape structure in southern Finland in the late 1900’s
Löfman S. (2006). Changes in forest landscape structure in southern Finland in the late 1900’s. https://doi.org/10.14214/df.32
Tiivistelmä
Suomalaisten metsien alueellinen rakenne on muuttunut paljon viime vuosikymmenien aikana, ja alueellista rakennetta kuvataan usein termeillä fragmentoinut tai pirstoutunut. Metsien pirstoutumiseen liittyviä muutoksia ei ole kuitenkaan juurikaan tutkittu ja oletettujen muutosten kvantitatiivinen analyysi on ollut vähäistä, vaikka metsien alueellinen rakenne voi rajoittaa metsänhoidolle asetettuja ekologisia ja taloudellisia tavoitteita. Tietoa historiallisista muutoksista ja nykyisestä alueellisesta rakenteesta tarvitaan, jotta metsänhoitomenetelmiä voidaan kehittää tieteellisesti pätevin perustein. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli arvioida hakkuiden ja metsätieverkon rakentamisen vaikutuksia Etelä-Suomen metsien alueelliseen rakenteeseen 1950- ja 1990-lukujen välisenä aikana. Tutkimusaluiksi valittiin Etelä-Suomesta viisi aluetta kooltaan 14 000–20 000 siten, että osa alueesta sijaitsi aina yksityismaalla ja osa valtion maalla. Kutakin aluetta tarkasteltiin kolmena eri ajankohtana ja metsiköt jaettiin ilmakuvatulkinnan perusteella kahteen luokkaan, peittoinen metsä ja aukea. Yhdellä tutkimusalueella oli käytössä tarkempi kehitysluokkiin perustuva luokittelu. Tulokset osoittavat, että 1950-luvulla vallinnut lähes yhtenäinen metsäpeitto on pirstoutunut hakkuiden seurauksena. Suurimmat muutokset olivat nähtävissä jo 1970-luvulla. Peitteinen metsä on kuitenkin yhä hallitseva maisemaelementti ja se esiintyy jopa hieman yhtenäisempänä verrattuna 1970-luvun tilanteeseen. Myös aukkojen koko oli pienempi 1990-luvulla kuin 1970-luvulla. Pirstoutuminen näkyy silti reunahabitaattien suurena osuutena metsäalueesta. Tieverkon vaikutus metsien yhtenäisten metsäalueiden pirstoutumiseen oli suurempi kuin hakkuiden ja tien läheisyys lisäsi hakkuiden todennäköisyyttä. Metsien alueelliseen rakenteeseen voidaan pyrkiä vaikuttamaan erilaisin metsänhoidollisin toimin, mutta on todennäköistä, että nykyinen rakenne tulee säilymään pitkään. Aluetason suunnittelu on keskeisessä asemassa, mikäli halutaan palauttaa aikaisemmin vallinneita piirteitä metsien alueelliseen rakenteeseen.
Avainsanat
metsätalous;
aukkohakkuu;
fragmentoituminen;
maiseman muutos;
maisemarakenne;
metsän pirstoutuminen;
reunavaikutus;
tiet
-
Löfman,
University of Joensuu, Faculty of Forestry
Sähköposti
satu.lofman@joensuu.fi
Julkaistu 31.10.2006
Katselukerrat 4783
Saatavilla https://doi.org/10.14214/df.32 | Lataa PDF
Osajulkaisut
Löfman, S. & Kouki, J. 2001. Fifty years of landscape transformation in managed forests of southern Finland. Scandinavian Journal of Forest Research 16: 44-53.
https://doi.org/10.1080/028275801300004406
Löfman, S. & Kouki, J. 2003. Scale and dynamics of a transforming forest landscape. Forest Ecology and Management 175: 247-252.
https://doi.org/10.1016/S0378-1127(02)00133-0
Löfman, S. 2006. Long term changes in two boreal landscapes with different management histories. (Submitted manuscript).
Löfman, S. 2006. Effect of road construction on harvesting intensity and forest fragmentation in southern Finland. (Submitted manuscript).
