Fossiilisten polttoaineiden ja fossiiliperäisten materiaalien korvaaminen metsäpohjaisilla tuotteilla ja energiabiomassalla sekä ainespuun tuotannon sivutuotteilla vaikuttaa ilmastoon muuttaen sekä ilmakehään vapautuvia kasvihuonekaasu- (GHG) että aerosolipäästöjä. Metsäbiomassan käytön aerosolipäästöjä on tähän mennessä tutkittu niukasti, ja syvempi ymmärrys kehittäisi metsäbiotalouden ilmastovaikutus- ja kestävyysarviointeja. Tässä väitöskirjassa tutkittiin ihmistoiminnan aiheuttamia metsäbiomassan käytön aerosolipäästöjä ja niiden ilmastovaikutuksia. Metsäpohjaisille tuotteille ja energiabiomassalle sekä niiden ei-metsäpohjaisille vaihtoehdoille arvioitiin elinkaaren aikana eri tuotantovaiheissa syntyvät hiukkaspäästöt (mukaan lukien kokonaisleijuma (TSP), hengittyvät hiukkaset (PM10), pienhiukkaset (PM2.5) ja musta hiili (BC)) ja kaasumaiset päästöt (mukaan lukien typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2) ja ei-metaaniset haihtuvat orgaaniset yhdisteet (NMVOCs)). Metsäbiomassan käytön korvausvaikutukset arvioitiin laskemalla korvauskertoimet (DF) aerosolipäästöille, kun metsäbiomassalla korvataan ei-metsäpohjaisia materiaaleja ja energiaa. BC-, orgaanisen hiilen (OC) ja SO2-päästöjen aiheuttamat säteilypakotteet laskettiin metsäbiomassan lisäkäytön skenaarioille Suomessa. Tulosten mukaan sahatavaran ja kuitupuun aerosolipäästöt olivat matalat verrattuna energiabiomassaan, erityisesti jos energiabiomassa käytettiin pienpoltossa. Korvauskertoimet osoittivat, että aerosolipäästöt metsäpohjaisista materiaaleista ja energiabiomassasta ovat monissa tapauksissa suuremmat kuin ei-metsäpohjaisilla vastineilla. Joitakin korvaushyötyjä kuitenkin havaittiin, selvimmin puupohjaisten tekstiilien osalta. Metsäbiomassan käyttötapa vaikutti huomattavasti aerosolipäästöihin ja niiden ilmastovaikutuksiin korostaen tärkeyttä arvioida aerosolipäästöt kasvihuonekaasujen rinnalla metsäsektorin ilmasto- ja ympäristövaikutusten ymmärtämiseksi.