Artikkelit jotka sisältää sanan 'metsäammattilainen'

Työelämätaitojen ja johtamisosaamisen tärkeys työpaikoilla on ollut runsaasti esillä viime vuosina. Sen sijaan metsäalan korkeakoulutuksen tuottamaa esihenkilö- ja johtamisosaamista on kritisoitu. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli edistää esihenkilö- ja johtamisosaamisen kehittämistä metsäalan korkeakoulutuksessa. Erityisesti työssä arvioitiin: i) esihenkilö- ja johtamistaitojen tärkeyttä sekä osaamispuutteita metsäammattilaisten uran alkutaipaleella, sekä tarvetta näiden taitojen opetukselle metsäalan korkeakoulutuksessa (Osatutkimus I), ii) urallaan keskivaiheilla olevien metsäammattilaisten nykyistä esihenkilö- ja johtamisosaamista suhteessa erilaisten urakehitysten vaatimuksiin (Osatutkimus II), ja iii) organisaatioiden ja työnantajien näkemyksiä esihenkilötyön ja johtamisen ominaispiirteistä, nykyisistä ja tulevista haasteista sekä osaamistarpeista näissä tehtävissä metsäalalla (Osatutkimus III).

Tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksin (I ja II) sekä teemahaastatteluin (III), joiden tuottamat aineistot analysoitiin sekä tilastollisin että laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Esihenkilötehtävät olivat tyypillisiä jo vastavalmistuneilla metsäammattilaisilla, ja lisäksi esihenkilötaidot koettiin tärkeiksi kaikille työtehtävästä riippumatta (I). Toinen osatutkimus paljasti osaamisvajeita sekä heikkoa työkokemuksen ja urakehityksen myötä tapahtuvaa kehitystä useissa esihenkilötaidoissa, itsensä johtamisessa sekä muutosjohtamisessa. Kolmannessa osatutkimuksessa ihmisten johtaminen tunnistettiin keskeiseksi osaamisvaatimukseksi metsäalan organisaatioissa. Kehitystarpeita metsäammattilaisilla oli erityisesti ihmissuhdetaidoissa, palautteenannossa ja muutosjohtamisessa. Esihenkilöiden rooli valmentajina ja mentoreina on tulevaisuudessa tärkeä, mutta se on uhattuna suurten tiimikokojen ja liiallisten työtehtävien vuoksi.

Yhteenvetona geneeristen taitojen tärkeys johtamisen kontekstissa korostui. Esihenkilöosaamista ei voi saavuttaa pelkän teorian avulla; käytännön harjoittelu ja kokemus ovat myös keskeisiä. Metsäalan korkeakoulutuksessa tulisi panostaa enemmän esihenkilö- ja johtamistaitojen opetukseen laajentamalla ja monipuolistamalla pedagogisia käytänteitä.

• Manninen, University of Eastern Finland, Faculty of Science, Forestry and Technology, School of Forest Sciences https://orcid.org/0009-0001-4234-7649 Sähköposti: heikki.manninen@xamk.fi

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen osaksi metsätaloutta – institutionaalisen sopeutumisen empiirinen tarkastelu Yksityismetsien hoidon ja monimuotoisuuden turvaamisen yhdistäminen vaatii muutoksia metsien käsittelystä vastaavien julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden toimintaan. Näiden organisaatioiden ja ammattilaisten institutionaalisen sopeutumisen ymmärtäminen edellyttää kahta tarkastelukulmaa. Politiikan toimeenpanonäkökulmaa on perinteisesti sovellettu arvioitaessa hallinnon hierarkkisten järjestelmien tavoitteiden tai ohjelmien toteutusta, kun taas organisaatioiden sopeutumisnäkökulmaa on tyypillisesti hyödynnetty kaupallisten yritysten muutospaineiden ja strategisten valintojen tarkastelussa. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen haaste kanavoituu kuitenkin yksityismetsätalouden toimijoille sekä politiikkana, joka asettaa velvoitteita, että markkinoilla ja yhteiskunnassa esiintyvänä kysyntänä. Keskeisiä toimijoita monimuotoisuuden turvaamisessa ovat julkishallinnon organisaatiot, puuta ostavat yritykset ja metsätalouspalveluita tarjoavat yhdistykset ja yrittäjät. Politiikan toimeenpanon ja organisaatioiden sopeutumisen tarkastelutapojen yhdistäminen mahdollistaa koko organisaatiokentän tarkastelun tuoreella tavalla. Tämä väitöskirja tarkastelee institutionaalista sopeutumista luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin turvaamishaasteeseen yksityismetsätalouden organisaatiokentässä. Työssä on tarkasteltu organisaatioiden osaamisjärjestelmiä ja erikoistumista, organisaatioverkostoja ja metsäammattilaisten päätöksentekoa. Määrällisten ja laadullisten analyysien aineistona on käytetty yksityismetsätalouden julkisten ja yksityisten organisaatioiden sekä yhdistysten haastattelu- ja kyselyaineistoja. Tutkimuksen mukaan toimijat noudattivat enemmän politiikan toimeenpanon kuin organisaatioiden sopeutumisen logiikkaa. Biodiversiteetin turvaaminen oli standardoitua ja organisaatiot toimivat hyvin yhdenmukaisesti. Metsäammattilaiset katsoivat ohjeistetun ja vakiintuneen toiminnan kuuluvan päätäntävaltaansa. Heidän elinympäristöjen rajaamisaikomuksiinsa vaikuttivat erityisesti muiden metsäammattilaisten näkemykset rajaamisesta sekä omat asenteet ja aikaisemmat rajaamispäätökset. Organisaatiot olivat tunnistaneet luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kysynnän, mutta luontoasiat oli sisällytetty metsätaloustoimenpiteisiin ja metsänhoitoon niin kiinteästi, että biodiversiteetin turvaamisen voidaan sanoa sulautuneen muuhun metsänhoitoon. Organisaatioiden biodiversiteetin turvaamisen osaamisjärjestelmät olivat hyvin samankaltaisia. Käytännön metsätalouden verkosto, johon kuuluivat puukaupan osapuolet ja korjuu-urakoitsijat oli tarkastelluista osaamisjärjestelmistä ainoa, joka säännönmukaisesti vaikutti myönteisesti arvokkaiden elinympäristöjen rajaamiseen metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä. Monimuotoisuustietoa vaihdettiin metsäalan toimijoiden kesken sekä käytännön verkostoissa että politiikan suunnitteluverkostoissa. Hankeverkostoissa tiedonvaihtoa tapahtui myös muiden toimijoiden kanssa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perinteet, tavat ja metsäammattilaisten jakamat normit sekä organisaatioiden taipumus yhdenmukaisiin toimintatapoihin ohjaavat sitä, miten yksityismetsätalouden organisaatiot vastaavat biodiversiteetin turvaamisen haasteeseen. Havaitun jähmeyden ymmärtämiseksi on välttämätöntä kiinnittää huomiota instituutioihin.

• Primmer, University of Helsinki, Department of Forest Science Sähköposti: eeva.primmer@ymparisto.fi