Metsien muiden kuin puutavaratuotteiden (NTFP) kestävä hyödyntäminen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia elinolojen parantamiseen Ghanan metsien rajoilla sijaitsevissa yhteisöissä. Vaikka paikalliset yhteisöt hyötyvät NTFP-tuotteista, heidän näkemyksistään NTFP-tuotteiden potentiaalista köyhyyden lievittämisessä on vain rajallisesti tietoa. Tämä tutkimus arvioi paikallisten näkemyksiä NTFP-tuotteiden arvonlisän muodostamisessa ja NTFP-tuotteiden monikäytön suhteen sekä näiden tuotteiden vaikutusta elinolojen parantamiseen. Tutkimuksessa käytettiin monialaista lähestymistapaa, joka sisälsi kvantitatiivisia, kvalitatiivisia ja systemaattisia arviointimenetelmiä. Kyselyillä ja haastatteluilla kerättiin tietoa paikallisyhteisöjen näkemyksistä ilmastonmuutoksesta, NTFP-tuotteiden arvonlisäyksestä ja niiden moninaiskäytöstä sekä yhteisöjen sosiaalisista tekijöistä, jotka vaikuttavat heidän näkemyksiinsä NTFP-käytössä. Lisäksi PRISMA-menetelmää käyttämällä tehtiin systemaattinen katsaus NTFP-tuotteiden mahdollisuuksista köyhyyden lievittämisessä. Tulokset korostivat koulutuksen, sukupuolen ja uskonnon merkitystä paikallisten näkemysten muokkaamisessa NTFP-tuotteiden käytössä ja jalostuksessa. Systemaattinen katsaus osoitti, että NTFP-tuotteilla on potentiaalia lievittää köyhyyttä Ghanassa. Aloitteita, jotka parantavat NTFP-tuotteiden markkinoille pääsyä ja luovat niille arvonlisäysmahdollisuuksia, tulisi kehittää yhteisöjen taloudellisen aseman parantamiseksi. Lisäksi poliittiset puitteet ja institutionaalinen tuki voivat muodostua olennaisiksi tekijöiksi tuotteiden käytön edistämisessä. Tämä tutkimus valaisi paikallisten näkemysten keskeistä roolia NTFP-tuotteiden kestävässä hyödyntämisessä ihmisten elinolojen parantamiseksi Ghanan metsänreunalla sijaitsevissa yhteisöissä.
Pohjoiset suot ovat tärkeitä hiilen nieluja sitoessaan sitä hitaasti kertyviin turvekerroksiin. Samalla ne vapauttavat kasvihuonekaasu metaania (CH4), jota syntyy kasvimateriaalin hajotessa hapettomissa oloissa. Näiden soiden yleisin kasvi, rahkasammal (Sphagnum), on oleellinen paitsi turpeen kertymiselle, myös metaanipäästöjen torjunnalle: Se tarjoaa asuinympäristön metaania hapettaville bakteereille, metanotrofeille, jotka suodattavat osan metaanista rajoittaen sen vapautumista ilmakehään. Samalla metaanin hapetuksessa syntyvä hiilidioksidi (CO2) siirtyy rahkasammalen käyttöön. Rahkasammalien ja metanotrofien muodostama ”metaanisuodin” on havaittu useammassa tutkimuksessa, mutta muun muassa sen herkkyys ympäristön muutoksille tunnetaan huonosti.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin rahkasammalien ja niissä elävien metanotrofien vuorovaikutuksen tarkempaa luonnetta. Metanotrofien yhteisörakennetta ja aktiivisuutta tarkasteltiin suhteessa suoekosysteemissä tapahtuviin muutoksiin. Vertailun vuoksi tutkittiin myös sammalten alapuolisten turvekerrosten metaaninhapetusta. Metanotrofien molekyylibiologisessa analysoinnissa hyödynnettiin erityisesti metaaninhapetuksen mahdollistavaa pmoA-geeniä sekä siihen perustuvaa koetinsirutekniikkaa.
Ensimmäisessä osatyössä metanotrofien ja niiden hapetusaktiivisuuden osoitettiin leviävän rahkasammalesta toiseen veden välityksellä. Työn perusteella nämä metanotrofit kykenevät elämään myös sammalien ulkopuolella eli niiden välillä näyttäisi olevan ns. fakultatiivinen symbioosi. Kahdessa muussa osatyössä rahkasammalten metanotrofien dynamiikan havaittiin olevan hyvin samankaltaista kahdella erilaisella suon kehitysgradientilla: sekä luonnontilaisilla soistuvilla aloilla, että eri-ikäisillä, uudelleen kasvittuneilla turvetuotantoaloilla. Metanotrofien yhteisöt olivat monimuotoisia kaikissa kehitysvaiheissa, mutta niiden valtaryhmät erosivat nuorten, vedenpinnaltaan epävakaiden alojen ja vanhojen, täysin sammalpeitteisten alojen välillä. Huolimatta yhteisöjen eroista metaaninhapetusaktiivisuus ei eronnut merkitsevästi eri kehitysvaiheissa, lukuun ottamatta aivan vanhimpien alojen heikompaa aktiivisuutta. Tämä viittaa ns. toiminnalliseen päällekkäisyyteen, jossa tietystä toiminnosta vastaa useampi, eri olosuhteisiin erikoistunut eliöryhmä. Toisin kuin elävässä sammalkerroksessa, sen alapuolisessa turpeessa hapetuspotentiaali kasvoi turpeentuotantoalojen kasvipeitteen kehityksen mukana.
Kyky levitä veden välityksellä sekä toiminnallinen päällekkäisyys viittaavat rahkasammalten metanotrofien pystyvän sekä sopeutumaan erilaisiin olosuhteisiin, että palautumaan suoekosysteemiä kohtaavista häiriöistä, kuten ilmastonmuutoksen mukana mahdollisesti lisääntyvistä kuivista jaksoista. Rahkasammalkerroksessa jo nuorimmalla turvetuotantoalalla havaittu metaaninhapetuspotentiaali tulisi huomioida näitä aloja ennallistettaessa: rahkasammal-istutusten avulla näyttäisi olevan mahdollista paitsi käynnistää hiilensidonta turpeeksi, myös torjua samanaikaisesti lisääntyviä metaanipäästöjä.