Artikkelit jotka sisältää sanan 'stressi'

Tutkimustieto metsien stressiä lievittävistä vaikutuksista mielenterveyteen on lisääntynyt. Tästä huolimatta kaupungistuminen on johtanut kaupunki- ja kehysalueiden metsien vähenemiseen ja pirstoutumiseen, ja intensiivinen metsänhoito on samalla yksipuolistanut niiden rakennetta. Metsät ovat yhä vaikeammin saavutettavissa, rakenteeltaan monotonisempia ja nuorempia, mikä saattaa heikentää niiden psykologisesti elvyttävää vaikutusta. Samalla, kaupunkiasuminen on yhdistetty mielenterveysongelmiin, ja Suomessa jo yli 50 % työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä.

Useimmat kenttätutkimukset elvyttävistä ympäristöistä ovat keskittyneet vertaamaan vihreitä ympäristöjä rakennettuihin ympäristöihin, tai liikuntaa näissä ympäristöissä. Metsien preferensseistä, kuten siitä, mitä ominaisuuksia metsissä pidetään miellyttävinä tai epämiellyttävinä, on tehty paljon tutkimusta. Preferenssien ja elvyttävien ympäristöjen välillä on ajateltu olevan myös yhteys. Mieltymystutkimukset perustuvat useimmiten valokuva- ja videotarkasteluihin, joissa visuaaliset ärsykkeet ovat keskiössä. Niissä ei tavallisesti ole kuitenkaan huomioitu kokemuksia aidoissa metsäympäristöissä. Harvemmin on myöskään tutkittu metsänhoidon tai luonnontilaisen metsän vaikutusta elpymiseen. Tämä väitöskirja pyrkii selvittämään näitä tutkimusaukkoja.

Neljä eri hoitotason kuusivaltaista metsää valittiin tutkimukseen: urbaani virkistysmetsä, hakkuukypsä ja nuori talousmetsä sekä luonnontilainen vanha metsä. Yhteensä 66 osallistujaa vieraili kussakin metsässä kerran. Metsäkäyntien yhteydessä arvioitiin psykologisia muutoksia ja metsien miellyttävyyttä, ja lisäksi tutkittiin, miten osallistujien taustatekijät ja mielenterveyteen liittyvä tilanne vaikuttivat elpymiseen eri metsissä.

Kaikki metsät elvyttivät eli lievittivät stressiä ja tehokkaimpia olivat hakkuukypsä talousmetsä ja luonnontilainen vanha metsä. Urbaani virkistysmetsä oli elvyttävämpi kuin nuori talousmetsä, mutta heikommin elvyttävämpi kuin kaksi vanhempaa metsää. Kahdesta elvyttävimmästä metsästä pidettiin myös kaikkein eniten. Koettu kauneus oli yhteydessä elpymiseen kaikissa metsissä, kun taas koetun biodiversiteetin ja elpymisen välille löytyi yhteys kaikissa muissa paitsi urbaanissa virkistysmetsässä. Mieltymysten ja elpymisen välinen yhteys tunnistettiin, mutta se ei ollut täysin johdonmukainen. Työstressin ja elpymisen välillä havaittiin yhteys luonnontilaisessa vanhassa metsässä ja hakkuukypsässä metsässä, mutta yhteys oli voimakkaampi vanhassa metsässä. Merkittävä yhteys havaittiin myös luonnontilaisessa vanhassa metsässä depressioriskin ja elpymisen välillä.

Tulokset korostavat luonnonmukaisten ympäristöjen säilyttämisen ja metsien monimuotoisuuden ylläpitämisen tärkeyttä asuinalueiden lähellä.

• Simkin, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0002-5438-2898 Sähköposti: jenni.simkin@luke.fi

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko kuusen [Picea abies (L.) Karst.] paakkutaimien istutuskautta pidentää toukokuusta kesä – heinäkuulle ilman merkittävää, kuivuudesta johtuvaa kuolleisuuden lisääntymistä ja kasvun hidastumista. Tämän lisäksi selvitettiin pakkasvarastoitujen kuusen paakkutaimien sulatukseen liittyviä riskejä ja niiden vaikutusta taimien elossa oloon ja kasvuun. Kuivuuden vaikutusta kasvussa olevien 1,5-vuotiaiden taimien maasto-menestymiseen tutkittiin kuivattamalla taimia ennen istutusta kasvihuoneessa ja altistamalla eriasteisesti kuivatettuja taimia istutuksen jälkeisille kuivuusjaksoille taimitarhapellolla. Istutuksen jälkeisille kuivuusjaksoille altistettiin myös pidennetyn pakkasvarastoinnin avulla lepotilaisina (merkityksessä versot eivät kasva pituutta) pidettyjä taimia. Pakkasvarastoitujen taimien sulatukseen liittyviä riskejä tutkittiin sulattamalla 1-vuotiaita taimia eripituisia aikoja erilaisissa lämpötiloissa ennen istutusta kasvihuoneeseen, taimitarhapellolle ja avohakkuuaukealle. Istutusta seuranneet kuivuusjaksot hidastivat kesä-heinäkuun vaihteessa kasvavina istutettujen taimien pituuskasvua ja juurtumista. Kuivuusjaksojen lisäksi istutusta edeltävä paakkujen ja etenkin taimien kuivuminen, hidasti taimien pituuskasvua ja juurtumista sekä lisäsi kuolleisuutta istutuksen jälkeen. Sääolojen vuotuisesta vaihtelusta johtuva maan kuivuuden ja haihdunnan voimakkuuden vaihtelu, ja siten myös taimien elossa olon ja kasvun vaihtelu kuivuusjaksojen aikana oli suurta. Vuodesta riippumatta kuitenkin vasta yli kahden viikon pituinen kuivuusjakso kesä-heinäkuussa lisäsi merkittävästi hyvin kasteltujen, kasvavina istutettujen taimien kuolleisuutta. Pakkasvarastoinnin pidentäminen kesäkuun lopulle ei vähentänyt havaittavasti taimien neulasten hiilihydraattipitoisuutta eikä heikentänyt taimien maasto-menestymistä. Poiketen saman taimierän kasvavina istutetuista taimista, kuivuus-jaksoilla ei ollut vaikutusta kesäkuun lopussa lepotilaisina istutettujen taimien juurtumiseen ja klorofyllin fluoresenssiin. Kuivuusjaksoilla oli myös vähäisempi vaikutus lepotilaisina istutettujen taimien vesipotentiaaliin. Kasvavina istutetut taimet kuitenkin juurtuivat lepotilaisina istutettuja taimia paremmin lukuun ottamatta pisimpiä (>= 3 viikkoa) kuivuusjaksoja. Pakkasvarastoitujen taimien istuttaminen sulattamatta voi haitata taimien kasvua ja lisätä kuolleisuutta maan lämpötilasta riippumatta, etenkin jos maa kuivaa istutettaessa. Paakkujen sulamisen ja taimien maasto-menestymisen kannalta turvalliset sulatusajat ja -lämpötilat olivat 4–8 vrk ja 9–12 ºC.

• Helenius, University of Helsinki, Department of Forest Ecology Sähköposti: pekka.helenius@metla.fi