Ganoderma lucidum -sientä viljellään suuria määriä maailmanlaajuisesti sen bioaktiivisten yhdisteiden vuoksi. Sen kasvualustana käytetään usein maatalouden ja metsätalouden sivuvirtoja. Suomessa syntyy merkittäviä määriä metsätalouden ja puunjalostusteollisuuden sivuvirtoja, jotka voisivat soveltua tämän sienilajin viljelyyn. Suomen luonnossa esiintyy ulkonäöltään G. lucidum lajia muistuttava lakkapintainen Ganoderma-laji, mutta sen populaatioiden ominaisuuksista tiedetään vähän.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin Suomesta kerättyjen lakkapintaisen Ganoderma-lajin eri sienikantojen fenotyyppistä vaihtelua, viljelymenetelmiä, β-glukaanipitoisuutta ja fylogeniaa. Kokeellisessa työssä testattiin eri sienikantojen, kasvatusolosuhteiden ja kasvualustojen soveltuvuutta viljelyyn. Suomalaiset G. lucidum -kannat kasvoivat onnistuneesti puusivuvirtoja hyödyntäen, mutta itiöemän muodostuminen vaati kasvualustan kylmäkäsittelyn. Erityisesti sekä haapa- ja koivupurusta että hakkeesta valmistetut kasvualustat edistivät itiöemien muodostumista ja kasvattivat sekä satoa että itiöemien β-glukaanipitoisuutta. Sen sijaan mäntyhake soveltui heikosti kasvualustaksi. Tästä huolimatta männyn ligniinipitoisuus laski kasvualustassa G. lucidum -sienen hajoitustoiminnan seurauksena. Tämä voi tarjota uusia mahdollisuuksia selluteollisuuden esikäsittelyprosesseihin.
Sienikantojen fenotyyppistä vaihtelua ilmeni muun muassa rihmaston kasvussa, itiöemien morfologiassa ja β-glukaanin tuotannossa. Geneettiset analyysit osoittivat kuitenkin, että Suomen luonnosta kerätyt Ganoderma-sienikannat edustavat yhtä lajia. Tulokset osoittavat, että kerätyt G. lucidum -kannat soveltuvat viljelyyn puuntuotannon sivuvirtoja hyödyntäen, mutta lajin tarkempi taksonominen luokittelu edellyttää lisää näytteitä ja molekyylidataa.