Artikkelit jotka sisältää sanan 'VOC'

Metsät ovat välttämättömiä elinolojen ylläpitämiseksi maapallolla. Ne tarjoavat toimeentuloa ja hyvinvointia merkittävälle osalle ihmiskuntaa ja ovat avainasemassa ihmiskunnan kohtaamiin eksistentiaalisiin haasteisiin vastaamisessa. Tässä tutkimuksessa analysoidaan Suomen metsäpolitiikkajärjestelmän koostumusta ja millaista politiikkaa se on tuottanut erilaisten kansallisten ja kansainvälisten poliittisten vaikutteiden alaisena 22 vuoden ajanjaksolla vuosina 1994–2015. Tutkimuksen päätavoitteina oli tunnistaa metsäpolitiikassa toimivat eturyhmittymät eli koalitiot, analysoida metsäpolitiikan prosesseja sekä kansainvälisten vaikutusten ja diskurssien roolia Suomen metsäpolitiikassa. Lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, kuinka kestävyys ja kestävä kehitys ymmärretään Suomen metsäpolitiikassa.

Tutkimuksen analyyttistä lähestymistapaa ohjasi kolme politiikan tutkimuksen teoriaa. Advocacy Coalition Frameworkin (ACF) avulla tutkittiin kriittisesti Suomen metsäpolitiikan osajärjestelmän koostumusta ja arvopohjaa. Toisessa vaiheessa ACF yhdistettiin Four Pathways of International Influences -kehykseen, jonka avulla analysoitiin miten kansainväliset vaikutteet vaikuttavat Suomen metsäpolitiikkaan. Lopuksi diskurssianalyysin avulla tarkasteltiin Suomen metsäpolitiikan muotoiluja, mitkä vaikutteet ohjaavat näitä muotoiluja ja miten kansainväliset kestävän kehityksen diskurssit heijastuvat niissä. Tutkimuksen aineisto koostui haastatteluista ja politiikka-asiakirjoista, joita analysoitiin kvalitatiivisella sisältöanalyysillä.

Tutkimuksen perusteella Suomen metsäpolitiikkajärjestelmä koostuu kolmesta eri näkökulmia painottavasta koalitiosta. Yksityismetsätaloutta ja metsähallintoa painottavat kaksi koalitiota perustavat näkökulmansa metsätalousparadigmalle ja edistävät metsistä saatavan puuraaka-aineen taloudellista hyödyntämistä, kun taas ympäristönäkökulmia painottava koalitio perustaa näkökulmansa ympäristöparadigmalle ja pyrkii edistämään metsäluonnon suojelua.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomen metsäpolitiikka on suosinut yksityismetsätalouden ja metsäteollisuuden etuja korostamalla puuvarojen taloudellista hyödyntämistä ja siitä kansantaloudelle saatavaa hyötyä. Tämän painotuksen on mahdollistanut metsähallinnon suuntautuminen metsien talouskäytön edistämiseen. Lisäksi tulokset osoittavat, että kansainväliset vaikutteet ovat levinneet Suomen metsäpolitiikkaan kolmen eri kanavan, kansainvälisten sääntöjen, kansainvälisten normien ja diskurssien sekä markkinoiden, kautta. Tutkimuksessa haastatellut vuoden 2014 metsälakiuudistuksen valmisteluun osallistuneiden organisaatioiden edustajat pitivät oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä sääntöjä ja ei-oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä normeja ja diskursseja yhtä tärkeinä. Ympäristötietoisuuden nousu 1990-luvulla ja siihen liittyvä kansainvälisen sääntelyn kehittyminen antoivat ympäristökoalitiolle vaikutusvaltaa Suomen metsäpolitiikkaan. Ympäristökoalition suhteellinen vaikutus kuitenkin väheni 2010-luvulle tultaessa, jolloin metsien taloudellista hyödyntämistä tukevaa metsäpolitiikkaa vahvistettiin ympäristönäkökohtien kustannuksella. Tässä kehityskulussa biotalouden narratiivilla on ollut keskeinen merkitys.

Suomen metsäsektorin ja metsien tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin metsäpolitiikassa pystytään yhdistämään keskenään ristiriitaiset ympäristönsuojelun ja metsien käytön paradigmat. Niiden yhdistäminen vaatisi muutoksia vallalla oleviin diskursseihin ja nykyistä ennakkoluulottomampaa julkista keskustelua.

• Harrinkari, University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Forest Sciences https://orcid.org/0000-0001-5402-7397 Sähköposti: teemu.harrinkari@helsinki.fi

• Mäki, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: mari.maki@helsinki.fi

Metsätalouden ja yhteiskunnan välisessä suhteessa yhteiskunnalliset vaatimukset vaikuttavat metsäsektoriin enemmän kuin sektorin sisäiset kehitystavoitteet. Tällöin tapa luoda maksimaalista ymmärrystä metsäsektorin ja yhteiskunnan välillä on kehittää tulevaisuutta yhdessä. Täten viestinnästä on tullut keskeinen tekijä nykyajan metsätaloudessa. Viestintä metsään liittyvistä asioista on vieläkin tärkeämpää kuin muilla aloilla, koska tertiäärinen sektori (palvelut) ja ympäristöarvot ovat paljon tärkeämpiä kaupunkilaisväestölle kuin primäärinen metsätuotanto. Tämän tutkimuksen päätarkoitus on tuoda lisätietoutta metsäsektorin toimijoille yhteiskunnan kanssa viestimiseen. Muut tavoitteet ovat analysoida julkisen mielikuvan vaikutusta ja vaikutusta julkiseen mielikuvaan (Artikkeli I), analysoida kuinka julkinen mielipide eroaa metsäpoliittisista mielipiteistä (Artikkeli II), mallintaa sidosryhmien vaikuttamisstrategioita (Artikkeli III), ja tutkia joukkoviestimiä julkisen keskustelun tarkastelemiseksi (Artikkeli IV). Tutkimus toteutettiin useassa vaiheessa ja päämääränä oli, ettei se ole ainoastaan teoreettinen vaan perustuisi pääosin käytännön esimerkkeihin Espanjassa, Suomessa ja Euroopassa. Tässä tutkimuksessa käytetty materiaali ja metodit ovat olleet monipuolisia. Teoreettinen tarkastelu, kirjallisuuskatsaus ja tilastollinen analyysi (Artikkelit I ja II), kyselylomakkeet ja haastattelut (Artikkeli III) ja sisällön analyysimenetelmät (Artikkeli IV) ovat keskeisimmät. Yksi tulos on havainto uusien viestien levittämisen vaikeudesta yhteiskuntaan, koska toimittajat viestimissä ja opettajat kouluissa ovat yleensä olleet vastahakoisia ottamaan vastaan viestejä metsänhoitajilta (Artikkeli I). Toinen tulos on julkisen hallinnon ja yleisen mielipiteen välisen ison eron esiin nostaminen (Artikkeli II). Kolmas tulos on, että kokeneet viestintäorganisaatiot ja sektorit tultaisiin enemmissä määrin ottamaan vertailutasoksi metsäsektorin toimesta (Artikkeli III). Viimeisenä tuloksena on, että metsäpaloihin liittyvät viestit tarvitsevat syvällisempää pohdintaa ja keskustelua ja niitä ei pitäisi liittää ainoastaan riski- ja hätätilannekäsitteisiin (Artikkeli IV).

• Fabra-Crespo, University of Eastern Finland, School of Forest Sciences Sähköposti: mfabracrespo@yahoo.com

Boreaalisen metsänpohjan haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vaihto Maaekosysteemit tuottavat ilmakehään suuria määriä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka nimensä mukaisesti sisältävät pääasiassa hiiltä ja vetyä, mutta monet myös esimerkiksi happea ja typpeä. Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä kutsutaan usein lyhenteellä VOCs englanninkielisen nimensä mukaisesti (Volatile Organic Compounds). Kasvien lisäksi myös maaperä ja vesistöt ovat VOC-lähteitä, mutta niiden suhteellinen osuus ekosysteemien kokonaistuotosta on huonosti tunnettu. Haihtuviin orgaanisiin yhdisteisiin kuuluu laaja joukko reaktiivisia yhdisteitä, muun muassa terpeenejä, alkoholeja ja aldehydejä. Voimakkaasta reaktiivisuudestaan johtuen nämä yhdisteet osallistuvat ilmakehän kemiallisiin reaktioihin; alailmakehän otsonin- ja hiukkasmuodostuksen kautta niillä on vaikutuksia aina ilmanlaatuun ja maapallon säteilytasapainoon saakka. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena kehittää menetelmiä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittaamiseen ja tutkia niiden vuodenaikaista vaihtelua boreaalisen havumetsän pohjakerroksessa. VOC-tuottoa mitattiin ympärivuotisesti useamman vuoden ajan maasto-olosuhteissa sekä laboratoriossa päästöjen lähteiden sekä ajallisen ja paikallisen vaihtelun selvittämiseksi. Mittaukset suoritettiin kammio- ja gradienttimenetelmillä ja yhdisteet analysoitiin massaspektrometreillä. Mittaukset osoittivat, että boreaalinen metsänpohja tuottaa runsaasti erilaisia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat peräisin sekä karikkeesta että maaperän aktiivisista komponenteista, kuten juuret ja mikrobit. Merkittävimmäksi lähteeksi osoittautui karike, jossa sekä maatuvilla kasvinosilla että hajottajilla on roolinsa kokonaispäästöissä. Boreaalisella vyöhykkeellä vuodenajoilla on suuri vaikutus ekosysteemien toimintaan, ja tämä havaittiin myös haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöissä, jotka olivat selvästi suurempia keväisin ja syksyisin. Yksittäisistä ympäristötekijöistä lämpötila ja kosteus vaikuttivat eniten VOC-päästöjen suuruuteen. Suuret paikalliset erot metsänpohjan sekä maaperän rakenteessa ja olosuhteissa näkyivät päästöjen voimakkaana vaihteluna mittauspisteiden välillä. Tutkimuksessa mitattiin myös merkittävimpien kasvihuonekaasujen (CO2, CH4 ja N2O) vuota maaperästä, mutta vaikka nekin ovat riippuvaisia maaperän biologisesta aktiivisuudesta ja ympäristöoloista, ei yhteyttä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöihin havaittu. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että boreaalisen metsänpohjan osuus ekosysteemin VOC-kokonaispäästöistä vaihtelee muutamien prosenttien ja useiden kymmenien prosenttien välillä vuodenajasta riippuen. Tuloksia voidaan käyttää esimerkiksi ilmakemian malleissa, josta reaktiivisten orgaanisten yhdisteiden tuotto latvuston alla on aiemmin käytännössä kokonaan puuttunut.

• Aaltonen, University of Helsinki, Department of Forest Sciences Sähköposti: hermanni.aaltonen@helsinki.fi

Boreaalinen metsävyöhyke erittää merkittäviä määriä eloperäisiä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, kuten monoterpeenejä. Monien ekologisten tehtäviensä ohella, kasvillisuuden erittämillä monoterpeeneillä on merkittävä vaikutus alemman troposfäärin fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin. Koska muutokset näiden metsien emissiopotentiaalissa ja siihen vaikuttavissa tekijöissä, kuten puiden sekundääriyhdisteiden akkumulaatiossa, ovat erittäin tärkeitä, joten onkin oleellista arvioida ihmisperäisten häiriötekijöiden ja ennustetun ilmastonmuutoksen vaikutuksia emissioihin. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli määrittää mäntymetsän monoterpeenivuon suuruus ja latvusemission osuus kokonaisvuosta kasvukauden aikana, sekä määrittää metsänhakkuun vaikutukset mäntymetsikköilman monoterpeenipitoisuuteen, ja lisäksi arvioida kohotetun CO₂–pitoisuuden ja lämpötilan vaikutuksia männyn monoterpeeniemissioon ja neulasten sekundääriyhdisteisiin. Metsänhakkuu lisäsi merkittävästi mäntymetsikköilman monoterpeenipitoisuutta ja hakkuutähde oli tärkein tekijä selitettäessä pitoisuuden kasvua. Hakkuujätteestä vapautuvien monoterpeenien määrä näytti riippuvan jätteen lämpötilasta, joka puolestaan on riippuvainen käsitellyn alan muuttuneesta mikroilmastosta. Siten harvennetuille aloille jätettävä puusto voi epäsuorasti varjostuksellaan vaikuttaa monoterpeenien erittymiseen alalle jääneestä biomassasta. Puiden latvuston havaittiin tuottavan suurimman osan ekosysteemitason monoterpeenivuosta. Siten puuston osittainen tai täydellinen poistaminen vähentää käsiteltyjen alueiden kokonaisemissiomäärää monoterpeenejä erittävän biomassan vähenemisen vuoksi. Hakkuun aiheuttama merkittävä monoterpeenikonsentraation lisäys viittaa metsänhoidon potentiaalisesti suuresta paikallisesta tai jopa alueellisesta vaikutuksesta alailmakehän kemiaan. Lisääntynyt hiilen määrä yhdessä kohotetun lämpötilan kanssa aiheutti muutoksia männyn monoterpeeniemissioon ja sekundääriyhdisteiden kertymiseen. Monoterpeeniemissio lisääntyi merkittävästi kohotetussa CO₂–pitoisuudessa ja lämpötilassa, kun neulasten monoterpeenipitoisuus vastaavasti pieneni. Neulasten sekundääriyhdisteiden vaste CO₂:n ja lämpötilan kohotukseen oli vaihteleva ja riippuvainen kunkin yhdisteen stabiliteetistä (aineenvaihdunnan tuote – lopputuote), kasvun vaiheesta ja neulasen iästä. Ennustetut muutokset boreaalisten puulajien levinneisyydessä voivat vaikuttaa männyn monoterpeeniemissioon suuremmassa mittakaavassa. Männyn osuuden on ennustettu vähenevän Suomen metsissä, mutta puuyksilöiden lisääntynyt emissiokapasiteetti voi kompensoida suuren osan vähentyneestä monoterpeenejä erittävästä mäntybiomassasta.

• Räisänen, University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences Sähköposti: tommi.raisanen@joensuu.fi