Artikkelit jotka sisältää sanan 'Eurooppa'

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella puurakentamisen markkinapotentiaaliin vaikuttavia tekijöitä Euroopassa vuoteen 2030 saakka. Tutkimusongelmaa lähestytään kolmesta toisiaan tukevasta näkökulmasta: menneet trendit ja nykyiset markkinarakenteet, tulevat trendit ja epävarmuustekijät sekä toimialan asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi vaadittavat muutokset. Menetelmäviitekehys yhdistää kvantitatiivisia, laadullisia ja osallistavia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus pyrkii myös edistämään metsäalan ennakoinnissa käytettävien menetelmien kehittämistä soveltamalla tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä ja lähestymistapoja. Rakennussektorin toimintaympäristön muutostekijöiden ja –paineiden havaittiin liittyvän erityisesti tarpeisiin vähentää rakentamisen negatiivisia ympäristövaikutuksia ja parantaa rakentamisen tuottavuutta ja laatua. Kuitenkin vain harva näistä tekijöistä näyttäisi ratkaisevasti vaikuttavan puurakentamisen yleistymiseen. Muutostarpeet eivät välttämättä edistä puurakentamisen kilpailukykyä siinä määrin kuin usein oletetaan, koska rakentamismääräykset ylittävistä ominaisuuksista ei usein olla valmiita tai kyvykkäitä maksamaan. Sen sijaan monet erityisesti puutuoteteollisuuden ja rakennusteollisuuden hajanaiseen rakenteeseen ja riskiä karttavaan käyttäytymiseen liittyvät kulttuuriset ja rakenteelliset haittatekijät näyttäisivät merkittävästi hidastavan puurakentamisen yleistymistä. Skenaarioanalyysin perusteella puurakentamisen tulevaisuus on vahvasti kytköksissä mahdollisiin julkisen sektorin toimiin vihreän rakentamisen edistämisessä sekä mahdollisiin muutoksiin teollisuuden strategisissa linjauksissa. Kuitenkin empiirinen tutkimus antaa viitteitä siitä, että asiantuntijoiden ehdottamia lyhyen aikavälin strategisia ja poliittisia toimia pidetään toimialalla joko epätodennäköisinä tai epämieluisina. Näin ollen puurakentamisen yleistyminen Euroopassa tulee luultavasti olemaan vähittäistä ja rajoittumaan yksittäisiin sektoreihin ja alueisiin vuoteen 2030 mennessä.

• Hurmekoski, University of Eastern Finland, School of Forest Sciences Sähköposti: elias.hurmekoski@efi.int

Tämä väitöskirja käsittelee ei-spatiaalisia metsän rakenteen indikaattoreita, erityisesti puiden kokojakaumat huomioon ottavia indeksejä. Yhteenvedossa keskitytään indikaattoreihin, kun taas osajulkaisuissa tarkastellaan indikaattoreiden estimointia laserkeilausaineistolla. Tutkimuksen viitekehyksenä on yleiseurooppalaisten indikaattoreiden kehittäminen, koska maanlaajuiset laserkeilausaineistot yleistyvät nopeasti. Työssä testattiin erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä indikaattoreita metsien rakenteen kuvaukseen. Informaatioteoriaan perustuvat indikaattorit osoittautuivat epäjohdonmukaisiksi ja riittämättömiksi kuvaamaan puiden kokovaihtelua. Tämän takia Shannonin tai vastaavien yleistettyyn entropiaan perustuvien indikaattoreiden käyttöä ei suositella, vaikka niitä onkin yleisesti hyödynnetty. Tässä tutkimuksessa majorisoinnin ja Lorenzen järjestyksen yhteys esitetään puiden kokojakaumien tapauksessa sekä tarkastellaan sen luotettavuutta puupopulaation kokovaihtelun kuvaamisessa. Tämän tutkimuksen sovelluksessa Lorenzen käyrä yhdistää painottamattoman ja pohjapinta-alalla painotetun kokojakauman. Lorenzen käyrään perustuvia indikaattoreita ovat esimerkiksi Gini-kerroin (GC), käyrän asymmetria ja puuston neliökeskiläpimittaa (QMD) suuremman puuston suhteellinen pohjapinta-ala (BALM). Lorenzen käyrän käännepisteen avulla saadaan selville neliökeskiläpimitta ja siitä voidaan edelleen määrittää BALM. Neliökeskiläpimitan kulloisenkin sijainnin avulla voidaan määrittää myös jakauman maksimaalinen entropia verrattaessa sitä tasajakauman vastaavaan kohtaan. Lorenzen käyrän asymmetriaa puolestaan hyödynnettiin puuston alikasvoksen kuvauksessa. Sovelluksia varten suositelluimmat indikaattorit ovat GC ja BALM, koska ne määrittävät puuston rakenteen kaksiulotteisesti, mitä voidaan hyödyntää puiden kokovaihtelun yksityiskohtaisessa kuvaamisessa. Parhaaksi menetelmäksi indikaattoreiden ennustamiseksi laserkeilauksella osoittautui epäparametrinen k lähimmän naapurin menetelmä.

• Valbuena, University of Eastern Finland, School of Forest Sciences Sähköposti: rubenval@uef.fi

Tämä väitöskirja koostuu neljästä osatyöstä, joissa tarkastellaan viestintäprosesseja ja tiedonkulkua eurooppalaisessa metsäpolitiikan pääätöksenteossa. Viime vuosina erilaiset poliittiset lausumat ja tieteelliset tutkimukset ovat identifioineet useita kehityskohteita viestinnän vahvistamiseksi. Tämä työ tarkistelee luotettavan tieteellisen tiedon tarvetta metsäpoliittisissa prosesseissa (artikkeli 1) sekä viestinnän kehittämistarpeita tieteen ja politiikan välillä (artikkeli II). Toinen painopiste on kasvava tarve lisätä stakeholder-ryhmien ja julkisen osallistumisen osuuttaa metsäpoliittisissa prosesseissa (artikkeli III). Lopuksi, artikkelissa IV tutkitaan tarvetta vahvistaa metsäsektorin ja muiden sektorien välistä viestintää. Näihin kysymyksiin on etsitty vastauksia kyselyjen ja asiantuntijahaastattelujen avulla. Kohderyhmänä olivat hallitusten ja hallitusten välisten organisaatioiden virkamiehet, eurooppalaiset metsäteollisuuden organisatiot, metsäsektorin intressiryhmät ja metsätieteen edustajat. Tutkimuksessa todettiin että henkilökohtainen viestintä vertaisryhmän keskuudessa on tärkein tiedonsaantikanava metsäpoliitiikan päättäjille. Suurimmat ongelmat olivat tietotulva, hankalasti navigoitavat nettisivustot ja rajoitettu pääsy erilaisiin tieteellisiin julkaisuihin ja tietokantoihin. Koskien viestinnän parantamista tieteen ja politiikan välillä, vastaajat totesivat että tieteellistä tietoa pitäisi esitttää sellaisissa formaateissa, jotka olisivat lyhempiä kuin varsinaiset tieteelliset raportit ja tiedon tulisi olla selkeää. Tutkijoiden pitäisi olla myös enemmän mukana poliittisien päätösten valmistelussa ja että networking-malleja, erityisesti henkilökohtaisiin kontakteihin perustuvia tieteentekijöiden ja päättäjien välillä pitäisi lisätä. Päättäjien halukkuus osallistua julkisen osallistumisen prosesseihin riippuu poliittisista intressesistä, aiemmista kokemuksista ja luottamuksesta prosessien fasilitaattoreihin. Tämä tutkimus osoittaa, että yhteiskunnan osallistuminen päätöksentekoon on helpompi taata, jos käytössä on työkalut joiden avulla kansalaiset pidetään tietoisina päätöksentekoprosesseista ja kerätään tietoa yleisestä mielipiteestä. Vaikuttajaviestintä vaatii avoimuutta, jokaisen päätöksentekoprosessin vaiheen avaamista yleisölle, odotusten ilmaisemista, eli molemminpuoliseen luottamukseen perustuvia suhteita ja verkostoja. Metsäsektorin sisäinen viestintä Euroopan (lähinnä EUn) tasolla on yleisesti ottaen hyvin kehittynyttä sekä virallisella että epävirallisella tasolla, mutta muiden sektorien ja yhteiskunnan kanssa toivottu viestinnän vahvistuminen nähdään vaikeana. Metsäsektorin ydinryhmien näkemykset ulkoisesta viestinnästä eroavat toisistaan: osa näkee sektorin imagon parantamisen tärkeänä, toiset muiden sektorien ja tärkeimpien päätöksentekoinstanssien lobbaamisen, osa näkee tärkeimpänä pitkäkestoisen yhteistyöverkoston kehittämisen. Lisäksi toivotaan aktiivista tiedonvaihtoa metsäviestinnän parhaista käytännöistä sekä viestinnän parempaa koordinointia sekä kansallisella että yleiseurooppalaisella tasolla.

• Janse, University of Joensuu, Faculty of Forest Sciences Sähköposti: gerben.janse@cepf-eu.org