Artikkelit jotka sisältää sanan 'elinympäristö'

Suomessa yksityiset metsänomistajat omistavat lähes 60 % metsäpinta-alasta. Yksityistilan keskikoko on 30 hehtaarin luokkaa. Moni metsänomistajista lukeutuu monitavoitteisiin omistajiin, joilla on puuntuotannon ohella virkistykseen, monimuotoisuuteen ja maisemaan liittyviä tavoitteita. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, kuinka tilanrajat ylittävän riistametsänhoidon konsepti vastaanotettaisiin Suomessa, ja millaiset seikat ja mekanismit voisivat vaikuttaa konseptin jalkauttamiseen käytännössä. Riistametsänhoito on valikoima metsänhoitotoimenpiteitä, jolla pyritään säilyttämään metsäkanalintujen, kuten laajasti arvostetun metson (Tetrao urogallus L.), elinympäristöt talousmetsissä. Metson soidinpaikat ovat laajoja (voivat ulottua jopa 20 hehtaarin alalle) ja teoriassa sijoittua useamman yksityisen tilan alueelle. Riistametsänhoidon soveltaminen soidinpaikoilla voisi parantaa soidinpaikkojen kytkeytyneisyyttä ja laatua, mutta edellyttäisi naapurimetsänomistajien yhteistyötä. Metsänomistajien avoimuudesta riistametsänhoitoa tai metsänhoitoyhteistyötä kohtaan ei ole kuitenkaan ollut tietoa.

Tutkimus koostuu kahdesta kaksinkertaiseen otantaan perustuvasta kyselytutkimuksesta, jotka sisälsivät yhteensä kolme kyselyä (kaksi metsänomistajille, yksi metsäammattilaisille) sekä laadullisesta metsänomistajien haastattelututkimuksesta. Yhdessä tutkimukset kuvaavat tämänhetkistä riistametsänhoidon ja metsänhoitoyhteistyön toteutusta, metsänomistajien uskomuksia tilanrajat ylittävästä riistametsänhoidosta soidinpaikoilla, ja metsänomistajien valmiutta osallistua vastaavaan metsänhoitoyhteistyöhön. Tulokset viittasivat, että metsänomistajat hyväksyvät riistametsänhoidon menetelmät enenevässä määrin ja metsänhoitoyhteistyö herättää heissä kiinnostusta. Metsänomistajien itsenäisyys, normit ja palveluiden kohtaamattomuus, sekä metsänomistajien välisen kommunikaation vähäisyys voivat kuitenkin hidastaa metsänomistajien mielenkiintoa osallistua tilanrajat ylittävään yhteistyöhön. Tulokset korostivat myös, että metsänomistajien päätöksenteko-oikeuden ja valinnanvapauden tulisi näkyä myös yhteistyössä. Yhteistyömallit, joita edistetään samanlaisia tavoitteita omaavien metsänomistajien välisen yhteistoiminnan kautta, voisivat tuottaa optimaalisimman metsänhoitoratkaisun metson laajoilla metsäelinympäristöillä.

• Ikonen, University of Eastern Finland, Faculty of Science, Forestry and Technology, School of Forest Sciences Sähköposti: piia.ikonen@uef.fi

Hirven elinympäristökäytön tutkiminen yhdistämällä laserkeilausaineistoa GPS-panta-aineistoon Laserkeilausperusteinen metsien inventointi ja -maanpinnan kartoitus ovat tänä päivänä yleisiä menetelmiä joka puolella maailmaa. Tätä aineistoa kerätään yleensä maanmittauksen ja metsätalouden tarpeisiin, mutta se sisältää paljon tietoa, josta voivat hyötyä muutkin toimijat. Eläinten ekologian kannalta metsien ja kasvillisuuden kolmiulotteisen rakenteen tunteminen on tärkeää, koska sen perusteella voidaan arvioida, kuinka hyvän elinympäristön tietty alue voi tietylle lajille tarjota. Laserkeilausaineisto antaa kolmiulotteisen, tarkan ja alueellisesti kattavan kuvauksen tästä rakenteesta. Tässä väitöskirjatyössä olen yhdistänyt laserkeilausaineistoa GPS-pannoitettujen hirvien sijainteihin. Analysoimalla laseraineistoa näiden sijaintien ympäriltä olen voinut tutkia kuinka metsän rakenne hirvien ympärillä vaihtelee esimerkiksi vuodenaikojen mukaan ja millä tavalla lämpötila vaikuttaa hirven käyttäytymiseen. Lisäksi käytetty aineisto on mahdollistanut sukupuolten sekä mukana kulkevan vasan vaikutusten tutkimisen. Viimeisessä osatutkimuksessa laseraineistoa käytettiin tunnistamaan hirven aiheuttamia metsätuhoja nuorissa taimikoissa. Saadut tulokset näyttävät selvästi, että laserkeilaus tuottaa tietoa, mistä voi olla suurta hyötyä ekologisessa tutkimuksessa. Tulokset todistivat, että metsän rakenne elinympäristöissä, joita hirvi käyttää vaihtelee merkittävästi eri vuodenaikojen mukaan. Tämä selittyy sillä mitä ravintoa hirvi eri vuodenaikoina käyttää ja millaisissa metsissä tämä ravinto kasvaa. Myös lämpötilan vaikutusta hirvien käyttäytymiseen tutkittiin, ja nämä tulokset näyttivät, että kuumina kesäpäivinä hirvi joutuu hakeutumaan sille epätyypillisiin metsiin saadakseen suojaa lämpöstressiä vastaan. Nämä alueet olivat metsiä, joissa latvusto oli huomattavan korkea ja tiheä. Tulokset antoivat myös uusia näkökulmia metsän rakenteen merkityksestä vasomisaikaan. Tutkitut hirvet synnyttivät avoimilla mailla (suot), mutta pian tämän jälkeen siirtyivät metsiin, joissa oli huomattavan tiheä ja runsas aluskasvillisuus mikä ilmeisesti tarjosi suojaa sekä ruokaa kasvavalle vasalle ja imettävälle emälle. Viimeisessä osatutkimuksessa vakavat hirvituhot pystyttiin onnistuneesti tunnistamaan laserkeilausaineistosta. Tämä väitöskirja antoi esimerkkejä kuinka laserkeilaus- ja GPS-panta-aineiston yhteiskäyttö voidaan toteuttaa ja millaisia tuloksia näin voidaan saavuttaa. Käytetyt menetelmät ovat helposti sovellettavissa myös muihin lajeihin.

• Melin, University of Eastern Finland, School of Forest Sciences Sähköposti: markus.melin@uef.fi